Lohta, kalojen kuningasta, on kalastettu Suomessa jo satojen vuosien ajan. Vielä viime vuosisadalla lohenkalastus oli erityisesti pohjoisen Suomen jokivarsissa tärkein elinkeino. Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Monessa lohijoessa pato estää lohen nousun kutualueille.
Lohen nousu jokeen ei ole helppoa. Mikäli se pääsee ohittamaan ihmisen asettamat pyydykset, pysähtyy nousu ensimmäiselle padolle. Ellei padolla ole kalatietä, loppuu lohen nousu kokonaan. Nykyisen hallitusohjelman mukaan uhanalaisten kalalajien suojelua tehostetaan ja toimeenpannaan kalatiestrategia. Se mitä strategia tarkoittaa, nähdään aikanaan. Näkemykseni mukaan nyt olisi mahdollisuus rakentaa kalatiet lohen nousun turvaamiseksi. Jo kaksi metriä leveä väylä mahdollistaisi lohelle padon ohittamisen. Se ei hankaloittaisi sähkölaitoksen toimintaa kohtuuttomasti. Kyse on vain periaatteesta.
Lohenkalastus olisi biologisesti, sosiaalisesti sekä myös taloudellisesti kestävämmällä pohjalla, mikäli lohta kalastettaisiin niiden kotijoilla sekä jokisuilla. Selvästi paras tuotto tulee mielestäni virkistyskalastajilta. Tämä on ymmärretty hyvin Perämerellä, Tornio- ja Simojoki-suulla. Lohikiintiöiden puolittaminen merellä on parantanut luonnollisesti lohen nousua jokiin merkittävästi. Lohen perässä nousevat myös virkistyskalastajat jotka tuovat rahaa jokialueelle. Tornionjokeen nousi vuonna 2011 yhteensä noin 26000 lohta, kun vuonna 2014 merialueella lohikiintiöiden puolittamisen jälkeen nousijoita oli jo 118500 kpl. Vaikka jokikalastus on kasvanut moninkertaisesti, niin osuus lohen eloonjääntiin on kasvanut samana aikana 67 prosentista 81 prosenttiin. Mielestäni nämä ovat merkittäviä lukuja myös kalastusmatkailua ajatellen.
Lohen kalastus on aina ollut tarkoin säänneltyä ja lohesta on kiistelty aina virkistyskalastajien ja muiden kalastajien välillä. Itse näkisin hyvänä, että kalastusoikeuteen liittyisi myös tietynlainen saaliskalojen raportointivelvollisuus erityisesti lohikalojen osalta. Tällainen lakisääteinen raportointivelvollisuus on ollut muun muassa metsästyksessä jo vuosikymmeniä. Meidän velvollisuus on huolehtia, että myös jälkikasvumme saavat nauttia näistä hienoista kalastushetkistä. Kalaportaat, rajoitukset, kalaistutukset sekä riittävä kalastuksenvalvonta takaisivat tämän mahdollisuuden.
Kari Kulmala, kansanedustaja
Maaseudun Tulevaisuus 10.7.2015