Kalastuslakia on järkeistettävä

Kalastusluvan saamista yksinkertaisemmaksi eli yhden kalastusluvan mallia on toivottu jo pitkään ja vuoden vaihteessa tämäkin viimein toteutuu. Maksamalla kalastuksenhoitomaksun saa kalastaa yhdellä virvelillä ja vieheellä koko maan alueella, pois lukien erikoiskohteet. Hallitusohjelma lupaa normitalkoita eli sääntelyn vähentämistä ja kalastus ja metsästys ovat niitä joissa tältä osin voidaan saada ihmeitä aikaan. Tässä muutamia parannusehdotuksia lisää kalastuslain järkeistämiseksi.

Kalastuslaki ja sitä tukeva kalastusasetus tulevat voimaan tämän vuoden lopulla. Mielestäni verkkokalastuksessa ei tarvita koko Suomessa 240 metrin rajoitusta. On olemassa paljon vesialueita, joissa ei verkkokalastusta edes harrasteta, joten miksi siellä pitäisi kalastusta tarpeettomasti rajoittaa. Näkisin tärkeänä, että päätökset rajoituksista voitaisiin tehdä omilla kalatalousalueilla, joissa on paras tieto rajoituksen tarpeellisuudesta. Verkkojen merkintäsäännöksiä tulisi tarkentaa siten, että pyydyksen molemmissa päissä tulisi olla samanväriset liput. Katiskojen kohdalla merkinnäksi pitäisi riittää vesiväylien ulkopuolella kohomerkintä, kuten aikaisemminkin.

Taimenen alamitan nosto vuoden 2014 alusta peräti 60 senttiin on romahduttanut monin paikoin lupamyynnin, kalastajien määrän ja näiden myötä myös osakaskuntien tulot. Tähän on saatava muutos tulevassa kalastuslaissa ja -asetuksessa. Monessa vesistössä taimenen olemassaolo perustuu lähes kokonaan istutuksiin. Näistä istutuksista suurin osa kalastetaan kiinteillä pyydyksillä reilusti alle 60 sentin kokoisina. Mielestäni suurimmalta osalta yli yksivuotiailta istutustaimenilta ja -lohilta voitaisiin leikata rasvaevä pois. Näiden rasvaevättömien lohikalojen alamitta voitaisiin järvissä ja merellä alentaa jälleen 50 senttiin. Niin sanotuissa korttikoskissa sekä ”istuta ja ongi”- lammikoissa rasvaeväleikattujen kalojen alamitta on tarpeeton. Kalathan on istutettu sinne lupatuloilla kalastettavaksi. Kuhan alamitan tulisi olla merellä ja sisävesillä vähintään 40 senttiä, vaikka kuha ei ole kummassakaan biologisessa mielessä millään tavoin uhanalainen. Ahvenen kokoisina kuhan kalastaminen ei ole kovin mielekästä.

Hallitusohjelman mukaan uhanalaisten kalalajien suojelua tehostetaan ja toimeenpannaan kalatiestrategia. Äärimmäisen uhanalainen Saimaan-lohi tulisikin rauhoittaa kokonaan muutamaksi vuodeksi. Näkemykseni mukaan nyt olisi mahdollisuus rakentaa myös kalatiet lohen nousun turvaamiseksi. Jo kaksi metriä leveä väylä mahdollistaisi lohelle padon ohittamisen.

Itse näkisin hyvänä, että kalastusoikeuteen liittyisi myös tietynlainen raportointivelvollisuus erityisesti lohikalojen osalta. Tällainen lakisääteinen raportointivelvollisuus on ollut mm. metsästyksessä jo vuosikymmeniä.

Kari Kulmala

Sanomalehti Karjalainen 10.7.2015

Savon Sanomat 6.8.2015

 

Kalatiet kuntoon

Lohta, kalojen kuningasta, on kalastettu Suomessa jo satojen vuosien ajan. Vielä viime vuosisadalla lohenkalastus oli erityisesti pohjoisen Suomen jokivarsissa tärkein elinkeino. Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Monessa lohijoessa pato estää lohen nousun kutualueille.

Lohen nousu jokeen ei ole helppoa. Mikäli se pääsee ohittamaan ihmisen asettamat pyydykset, pysähtyy nousu ensimmäiselle padolle. Ellei padolla ole kalatietä, loppuu lohen nousu kokonaan. Nykyisen hallitusohjelman mukaan uhanalaisten kalalajien suojelua tehostetaan ja toimeenpannaan kalatiestrategia. Se mitä strategia tarkoittaa, nähdään aikanaan. Näkemykseni mukaan nyt olisi mahdollisuus rakentaa kalatiet lohen nousun turvaamiseksi. Jo kaksi metriä leveä väylä mahdollistaisi lohelle padon ohittamisen. Se ei hankaloittaisi sähkölaitoksen toimintaa kohtuuttomasti. Kyse on vain periaatteesta.

Lohenkalastus olisi biologisesti, sosiaalisesti sekä myös taloudellisesti kestävämmällä pohjalla, mikäli lohta kalastettaisiin niiden kotijoilla sekä jokisuilla. Selvästi paras tuotto tulee mielestäni virkistyskalastajilta. Tämä on ymmärretty hyvin Perämerellä, Tornio- ja Simojoki-suulla. Lohikiintiöiden puolittaminen merellä on parantanut luonnollisesti lohen nousua jokiin merkittävästi. Lohen perässä nousevat myös virkistyskalastajat jotka tuovat rahaa jokialueelle. Tornionjokeen nousi vuonna 2011 yhteensä noin 26000 lohta, kun vuonna 2014 merialueella lohikiintiöiden puolittamisen jälkeen nousijoita oli jo 118500 kpl. Vaikka jokikalastus on kasvanut moninkertaisesti, niin osuus lohen eloonjääntiin on kasvanut samana aikana 67 prosentista 81 prosenttiin. Mielestäni nämä ovat merkittäviä lukuja myös kalastusmatkailua ajatellen.

Lohen kalastus on aina ollut tarkoin säänneltyä ja lohesta on kiistelty aina virkistyskalastajien ja muiden kalastajien välillä. Itse näkisin hyvänä, että kalastusoikeuteen liittyisi myös tietynlainen saaliskalojen raportointivelvollisuus erityisesti lohikalojen osalta. Tällainen lakisääteinen raportointivelvollisuus on ollut muun muassa metsästyksessä jo vuosikymmeniä. Meidän velvollisuus on huolehtia, että myös jälkikasvumme saavat nauttia näistä hienoista kalastushetkistä. Kalaportaat, rajoitukset, kalaistutukset sekä riittävä kalastuksenvalvonta takaisivat tämän mahdollisuuden.

Kari Kulmala, kansanedustaja

Maaseudun Tulevaisuus 10.7.2015