Lohi, tuo kalojen kuningas, ansaitsee arvonimensä jo komealla ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin, toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Karjalasta ja jopa Lapin perukoilta saakka. Lohta on kalastettu Suomessa jo satojen vuosien ajan. Vielä viime vuosisadalla lohenkalastus oli erityisesti pohjoisen Suomen jokivarsissa tärkein elinkeino. Lohi on valittu Lapissa ja järvilohi Pohjois-Karjalan maakuntakalaksi. Järvilohta on osattu aina arvostaa myös Pielisjoen ympäristössä, missä se toi vielä muutama vuosikymmen sitten merkittävän lisän karjalaiseen ruokapöytään.
Ammattimaisen lohenkalastuksen ennätysvuosi Suomessa oli vuonna 1990, jolloin saalis oli 2058 tonnia. Nykyään valtaosa lohisaaliista kalastetaan merestä rysillä ja ajoverkoilla. Vielä jäljellä olevien luonnossa lisääntyvien lohikantojen suojelemiseksi lohenkalastusta on jouduttu rajoittamaan. Vuodesta 1990 alkaen Itämeren lohenkalastus onkin ollut kiintiöityä. Kukin Itämeren maa on saanut kalastaa lohta vain kiintiönsä verran. Tänään tiistaina 16.6.2015 eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta, jossa itsekin saan olla mukana, on omalta osaltaan päättänyt ammattikalastajille mm. lohen kalastuskiintiöistä Itämerellä sekä Suomea lähinnä olevilla merialueilla. Kiintiöihin ei tullut suuria muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Vuokselle tai Pielisjokeen rajoitukset eivät yltäneet.
Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Tänä kesänä edellä mainittuihin jokiin on noussut ennätysmäärä lohia virkistyskalastajien iloksi. Syynä tähän on ollut mm. verkkokalastuksen rajoittaminen Perämerellä sekä jokisuilla.
Verkkokalastuksen rajoittamista ja myös sen valvontaa toivoisin itse enemmän erityisesti lohijokien, kuten Pielisjoen jokisuulla. Tällöin järvilohella olisi paremmat mahdollisuudet päästä jokeen, aina ensimmäiselle padolle saakka. Sen ohittamiseen lohi tarvitsee ihmisen apua, kalojen siirtoa padon yli tai kalaportaita. Tällä hetkellä lohen lisääntyminen Pielisjoessa onkin kalanviljelyn varassa.
Lohen kalastus on aina ollut tarkoin säänneltyä ja lohesta on kiistelty virkistyskalastajien ja muiden kalastajien välillä. Pielisjoella on verkko- ja viehekalastusrajoitus jokisuulta Kuurnan padolle saakka elokuun alusta lokakuun 19 päivään saakka. Tätä rajoitusta rikotaan räikeästi ja erittäin härskisti joka vuosi. Lukuisia salakalastajia jää joka vuosi kiinni vaikka valvonta on ollut varsin vähäistä. Mielestäni rangaistukset ja kiinnijäämisriski luvattomasta kalastuksesta ovat tällä hetkellä liian pieniä. Vain kiinnijäämisriskiä suurentamalla saadaan luvatonta kalastusta vähennettyä. Valitettavasti valvonta on tällä hetkellä lähes kokonaan vain kalatalouskeskuksen valvojien vastuulla. Poliisilla ei ole enää mahdollisuutta osallistua valvontaan edellisvuosien mukaisesti.
Itse näkisin hyvänä, että kalastusoikeuteen liittyisi myös tietynlainen raportointivelvollisuus erityisesti lohikalojen osalta. Tällainen lakisääteinen raportointivelvollisuus on ollut mm. metsästyksessä jo vuosikymmeniä.
Turha kiistää, etteikö jokaisen kalastajan silmissä kiiluisi kuva syleilemässä omaa ennätyslohta. Vaikka lähellä lottovoiton todennäköisyyttä oltaisiinkin, kalastajat suuntaavat samoille apajille vuosi toisensa jälkeen, reput täynnä talven aikana tehtyjä perhoja tai vieheitä. Meidän velvollisuus on huolehtia, että myös jälkikasvumme saavat nauttia näistä hienoista hetkistä. Kalaportaat, kalanviljely sekä riittävä valvonta takaisivat tämän lapsillemme.