Raiskausten tuomiot oikeudenmukaisemmiksi

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tiistaina 23.6.2015 kolme nuorta miestä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin raiskauksesta, vaikka syyttäjä oli vaatinut miehille tuomiota törkeästä raiskauksesta. Kahden nuoren epäillyn syytteet hylättiin kokonaan. Tällaiset raiskauksista annetut tuomiot kuumentavat tunteita, eikä syyttä. Tuomio tapauksesta tuntuu monen mielestä väärältä.

En ole lukenut tapauksen esitutkintapöytäkirjoja, joten en tiedä mitä todellisuudessa on tapahtunut. Itse tapaukseen on siten vaikea ottaa millään tavoin kantaa koska olen vain median tietojen varassa. Yleensä esitutkintapöytäkirjoissa on jotain sellaista, mistä lehdet eivät voi eikä edes tarvitse kirjoittaa. Tällöin suojellaan asianomistajaa tai alaikäisiä tekijöitä ja näin pitää ollakin. Tässäkin tapauksessa käräjäoikeus määräsi oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, mutta tuomio on julkinen lukuun ottamatta uhrin henkilöllisyyteen viittaavia tietoja.

Monesti raiskaustapauksista langetetut tuomiot kuohuttavat suomalaisia. Tällä kertaa meidän ei tarvitse tarkastella esim. Intiassa tapahtuneita joukkoraiskauksia vaan tapaukset ovat paljon lähempänä. Intiassa on langetettu viime aikoinakin joukkoraiskauksista kuolemantuomioita. Suomessa annettiin Tapanilan tapauksessa kolmelle nuorelle miehelle vankeusrangaistus ja sekin ehdollisena. Monen mielestä tekijöiden saamat ehdolliset tuomiot eivät olleet tekoon nähden riittävä rangaistus.

Mielestäni ehdollista tuomiota ei pitäisi koskaan sallia yli vuoden mittaisesta vankeusrangaistuksesta. Ehdollisissa tuomioissa on sekin seikka, että ne eivät tunnu monesti edes tekijästä rangaistukselta. Tilastojenkin mukaan ehdolliset tuomiot harvoin estävät ihmisiä tekemästä rikosta uudestaan.

Nykyisessä hallitusohjelmassa on erinomaisia kirjauksia rangaistusten oikeudenmukaisuuden tarkastamisesta ja rikoksen uhrin aseman parantamisesta. Hallitus myös lupaa tarkistaa ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa. Näin pitää ollakin! Rikoksista annettavat rangaistukset on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen ja yleiseen oikeustajuun nähden.

Hallitusohjelman voi ymmärtää myös niin, että jos sinä veronmaksajana et ole tyytyväinen rikoksista langetettavien rangaistusten laatuun, on lakeja säätävien poliitikkojen syytä reagoida asiaan. Se on yksi politiikkojen tehtävistä. Poliitikkojen tehtävä on muuttaa lakeja ja rangaistusasteikkoja joita tuomioistuimissa sitten noudatetaan. Valitettavasti liian usein oikeuslaitoksissa annetaan tuomio vakavissakin rikoksissa lievimmän kolmanneksen mukaan eikä kovinta asteikkoa käytetä. Erityisesti raiskaus- ja pedofiliatapauksissa tätä tulisi käyttää useammin.

Poikkeuksellisen haasteelliset sääolosuhteet huomioitava viljelijöiden tukihakemuksia käsiteltäessä

Julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan maassamme vallinnut kolea kevät sekä sateinen alkukesä ovat vaikeuttaneet viljelijöiden kylvötöitä oleellisesti koko Suomessa. Jatkuvat sateet ovat paikoitellen pehmittäneet pellot niin, että useilla tiloilla kylvöt ovat kesken, eikä pelloille ole menemistä.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet, kansanedustajat Reijo Hongisto, Teuvo Hakkarainen sekä Kari Kulmala että hallitusneuvotteluissa biotaloustyöryhmää johtanut Pirkko Mattila katsovat, että Suomella tulee olla nyt mahdollisuus tehdä isänmaallisempaa maatalouspolitiikkaa. Tämä tarkoittaa voimanelikon mukaan sitä, että tämän kevään poikkeuksellisen haasteelliset sääolosuhteet tulee voida huomioida jatkossa ns. ”ylivoimaisena esteenä” – jottei viljelijöitä uhkaa tukien menetys. Perussuomalaiset ovat aina puolustaneet suomalaista maaseutua ja yrittäjyyttä, ja niin nytkin; maalaisjärjen tulee olla käytössä, kun viljelijöiden tukihakemuksia käsitellään, nelikko toteaa.

Lopuksi edustajat Hongisto, Hakkarainen sekä Kulmala että Mattila haastavat hallitusta toimimaan ja tekemään siten kuin hallitusohjelmassa todetaan: ” Kevennetään hallinnollista taakkaa ja kohtuullistetaan tukiehtoja, valvontoja ja sanktioita”, kvartetti toteaa.

Tiedote 24.6.2015

Oikeudet molempiin vanhempiin paranevat

Lapsi ei osaa puolustaa itseään saati vaatia oikeuksiaan. Se on meidän aikuisten tehtävä. Vanhempien erottua riidat lapsen huoltajuudesta voivat kärjistyä tilanteeksi, missä eroon syytön lapsi joutuu pelinappulaksi ja häneltä riistetään oikeus toiseen vanhempaan. Suomessa tuhansia lapsia vieraannutetaan eroon toisesta vanhemmastaan joka vuosi. Näin ei saa olla!

Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ei ole rikos Suomen lain mukaan. Siitä ei ole itse asiassa laissa mitään mainintaa vaikka se on mielestäni vähintäänkin henkistä pahoinpitelyä lasta sekä toista vanhempaa kohtaan. Vieraannuttamisen tunnistaminenkin on vaikeaa jopa lastensuojelualan ammattilaiselle. Monesti vieraannuttaminen nähdään virheellisesti pelkästään lasten vanhempien välisenä asiana. Usein kyseessä on sana vastaan sana. Muun muassa Saksassa tapaamisoikeuden estämisestä voi saada useamman tuhannen euron uhkasakon. Näin pitäisi olla Suomessakin, vaikka rahalla ei voi koskaan korvata oman lapsen tapaamisoikeutta.

Olen erittäin tyytyväinen hallitusohjelman kohtaan missä luvataan, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin turvataan. Hallituksen tarkoituksena on tehdä lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on vuodelta 1983. Tämän lain mukaan lapsella on tapaamisoikeus, mutta pidän hyvänä, että lakia nyt entisestään tarkennetaan.

Tavoitteena on myös lisätä neuvontaa ja sovittelua erotilanteissa tarjoavia palveluita. Tämä vähentää oikeuteen päätyviä huoltajuuskiistoja ja tukee lapsen ihmissuhteiden jatkumista vanhempien eron jälkeen. Vieraannuttamisen käsite tulee tulevassa laissa määritellä selkeästi, koska kyse on paljon isommasta asiasta kuin pelkästään kahden vanhemman riitelystä. Vieraannuttaminen tulee olla myös yksiselitteisesti kielletty jolloin lailla on myös ennalta estävää vaikutusta. Tämä, jos mikä, on lapsen edun mukaista ja olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten.

Molemmilla vanhemmilla tulee olla samat oikeudet lapsiinsa. Isä ja äiti ovat lapsen kehityksen, hyvinvoinnin ja kasvun kannalta yhtä tärkeitä henkilöitä ja lapsella tulee olla oikeus molempiin vanhempiin toisen tahdosta riippumatta, ellei ole näytetty toteen, että toinen vanhempi vaarantaisi lapsen kasvun ja kehityksen. Kehittyvälle lapselle on erittäin tärkeää, että hän saa tavata myös isovanhempiaan. Näiden asioiden pitäisi olla lapsen oikeutena itsestäänselvyys. Valitettavasti niin ei ole ollut.

Kari Kulmala
kansanedustaja (ps)
Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen 24.6.2015

Järvilohi- ja vaelluskalaseminaari Joensuussa 16.6.2015

Lohi, tuo kalojen kuningas, ansaitsee arvonimensä jo komealla ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin, toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Karjalasta ja jopa Lapin perukoilta saakka. Lohta on kalastettu Suomessa jo satojen vuosien ajan. Vielä viime vuosisadalla lohenkalastus oli erityisesti pohjoisen Suomen jokivarsissa tärkein elinkeino. Lohi on valittu Lapissa ja järvilohi Pohjois-Karjalan maakuntakalaksi. Järvilohta on osattu aina arvostaa myös Pielisjoen ympäristössä, missä se toi vielä muutama vuosikymmen sitten merkittävän lisän karjalaiseen ruokapöytään.

Ammattimaisen lohenkalastuksen ennätysvuosi Suomessa oli vuonna 1990, jolloin saalis oli 2058 tonnia. Nykyään valtaosa lohisaaliista kalastetaan merestä rysillä ja ajoverkoilla. Vielä jäljellä olevien luonnossa lisääntyvien lohikantojen suojelemiseksi lohenkalastusta on jouduttu rajoittamaan. Vuodesta 1990 alkaen Itämeren lohenkalastus onkin ollut kiintiöityä. Kukin Itämeren maa on saanut kalastaa lohta vain kiintiönsä verran. Tänään tiistaina 16.6.2015 eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta, jossa itsekin saan olla mukana, on omalta osaltaan päättänyt ammattikalastajille mm. lohen kalastuskiintiöistä Itämerellä sekä Suomea lähinnä olevilla merialueilla. Kiintiöihin ei tullut suuria muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Vuokselle tai Pielisjokeen rajoitukset eivät yltäneet.

Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Tänä kesänä edellä mainittuihin jokiin on noussut ennätysmäärä lohia virkistyskalastajien iloksi. Syynä tähän on ollut mm. verkkokalastuksen rajoittaminen Perämerellä sekä jokisuilla.

Verkkokalastuksen rajoittamista ja myös sen valvontaa toivoisin itse enemmän erityisesti lohijokien, kuten Pielisjoen jokisuulla. Tällöin järvilohella olisi paremmat mahdollisuudet päästä jokeen, aina ensimmäiselle padolle saakka. Sen ohittamiseen lohi tarvitsee ihmisen apua, kalojen siirtoa padon yli tai kalaportaita. Tällä hetkellä lohen lisääntyminen Pielisjoessa onkin kalanviljelyn varassa.

Lohen kalastus on aina ollut tarkoin säänneltyä ja lohesta on kiistelty virkistyskalastajien ja muiden kalastajien välillä. Pielisjoella on verkko- ja viehekalastusrajoitus jokisuulta Kuurnan padolle saakka elokuun alusta lokakuun 19 päivään saakka. Tätä rajoitusta rikotaan räikeästi ja erittäin härskisti joka vuosi. Lukuisia salakalastajia jää joka vuosi kiinni vaikka valvonta on ollut varsin vähäistä. Mielestäni rangaistukset ja kiinnijäämisriski luvattomasta kalastuksesta ovat tällä hetkellä liian pieniä. Vain kiinnijäämisriskiä suurentamalla saadaan luvatonta kalastusta vähennettyä. Valitettavasti valvonta on tällä hetkellä lähes kokonaan vain kalatalouskeskuksen valvojien vastuulla. Poliisilla ei ole enää mahdollisuutta osallistua valvontaan edellisvuosien mukaisesti.

Itse näkisin hyvänä, että kalastusoikeuteen liittyisi myös tietynlainen raportointivelvollisuus erityisesti lohikalojen osalta. Tällainen lakisääteinen raportointivelvollisuus on ollut mm. metsästyksessä jo vuosikymmeniä.

Turha kiistää, etteikö jokaisen kalastajan silmissä kiiluisi kuva syleilemässä omaa ennätyslohta. Vaikka lähellä lottovoiton todennäköisyyttä oltaisiinkin, kalastajat suuntaavat samoille apajille vuosi toisensa jälkeen, reput täynnä talven aikana tehtyjä perhoja tai vieheitä. Meidän velvollisuus on huolehtia, että myös jälkikasvumme saavat nauttia näistä hienoista hetkistä. Kalaportaat, kalanviljely sekä riittävä valvonta takaisivat tämän lapsillemme.