Tänään sunnuntaina 17.5.2015 on kaatuneiden muistopäivä. Minulle tämä on erittäin tärkeä päivä! Nämä sodassa menehtyneet miehet ja naiset takasivat omalla henkilökohtaisella uhrauksellaan, että saatoimme pysyä itsenäisinä eikä meitä miehitetty kuten baltian maita. Miehitettyinä tiemme ja kehityksemme olisi ollut aivan toinen. Näyttäisi silti olevan niin, että monet kuvittelevat pahan maailman ja sodan uhkan hävinneen jonnekin.
Voin kertoa sinulle, ettei sodan uhka ole minnekään hävinnyt. Lähin sota on tällä hetkellä Ukrainassa. Ukrainan sota osoittaa, että vaikka kybersodankäynnistä, informaatiosodasta ja uusista sodankäynnin muodoista puhutaan, perinteisen maasodan uhka on edelleen olemassa, eikä Suomellakaan ole varaa tinkiä omasta puolustuskyvystään. Onneksi puolustusmäärärahoihin näyttäisi tulevan korotus. Näin on ainakin luvattu hallitusneuvotteluissa olevien puolueiden taholta.
Ymmärrän hyvin, ettei jokaisesta ole armeijan palvelukseen. Erittäin pahana pidän silti, että Suomen valtio tukee rahallisesti Aseistakieltäytyjäliittoa enemmän kuin Varusmiesliittoa. Valtion pitäisi tukea kuitenkin ennemmin varusmiespalvelusta, joka on Suomessa osa Suomen yleistä asevelvollisuutta.
Minullekin tuli puolustusvoimilta viime viikolla kirje. Olen siitä ylpeä! Kirjeessä kerrottiin minulle tehtäväni sodan aikana. Otan tehtävän vastaan kiitollisena, toivoen kuitenkin, ettei Suomeen enää koskaan sotaa tulisi. Sota ei ole kenenkään etu.
Tänään kaatuneiden muistopäivänä tervehdi heitä, ota asento, laita käsi lippaan ja katso pieni You Tubesta löytämäni videon pätkä Sibeliuksen hymnistä; Finlandia. Tämä muistuttaa meitä kaikkia raskaista uhrauksista itsenäisyytemme puolesta.