Turvallisuus ja turvallisuudentunne ovat hyvinvointimme perustekijöitä ja meidän jokaisen perusoikeus. Arjen turvallisuutta luovat turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, turvalliset koulut, toimivat peruspalvelut, liikkumisen turvallisuus, riittävä toimeentulo sekä tarvittaessa nopea avun saanti ja tieto siitä, että häiriötilanteisiin on varauduttu asianmukaisesti.
Yksi tärkeimmistä arjen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä onkin pyrkiä ennakolta ehkäisemään onnettomuuksien tapahtuminen ja varautua pahimpaan. Minulle arjen turvallisuus on luottamusta siihen, että hyvinvointivaltio auttaa elämän kriisitilanteissa ja tarjoaa apua silloin kun sitä tarvitsee. Olen poliisina pyrkinyt tuottamaan turvallisuuspalveluita niitä tarvitseville kohta 30 vuoden ajan. Nykyisen kokoomusjohtoisen hallituksen aikana se on ollut entistä vaikeampaa.
Tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella elää 12 % suomalaisista. Vuonna 1995 osuus oli vain 7 %. Joka kymmenes suomalainen ansaitsee alle 1100 euroa kuussa. Tällä on vaikea tulla toimeen. Moni kokee jäävänsä ilman minkäänlaista tuki- tai turvaverkostoa. Eriarvoistuminen näkyy kaikissa ikäluokissa, erityisesti lapsiperheissä, työttömissä sekä eläkeläisissä.
1990-luvun laman aikana sosiaaliturvasta leikattiin ja palveluja karsittiin erittäin rajusti. Tehdyistä virheistä ei silti ole opittu, vaan samanlaista päätöksentekoa on tehty koko viimeisin vaalikausi. Päättäjien tulisi muistaa, että jokainen leikkaus ja kustannusten nousu näkyy ja tuntuu erityisesti siellä, missä jo nyt taistellaan arjen selviytymisen kanssa. Päättäjä, joka ei ole koskaan elänyt pienillä tuloilla ei voi ymmärtää millaista on taistella päivästä toiseen selviytymisen ja laskupinon kanssa.
Mielestäni vuonna 1996 käyttöön otettu eläkkeiden taitettu indeksi tulisi korjata. Aikaisemmin eläkkeiden kehitys seurasi puoliksi hintatason ja puoliksi palkansaajien ansiotason kehitystä. Näin tulisi olla myös jatkossa. Tuntuva korotus lapsilisiin ja työttömyysturvaan toisi myös helpotusta lapsiperheille joissa vanhemmista esim. toinen on työttömänä. Tulevan hallituksen on varmistettava, että pienituloisten ja köyhyysriskissä olevien kotitalouksien asema kohentuu. Kyse on aina viime kädessä arvovalinnoista, joita päätöksenteossa tehdään. Päätöksissä tulee aina korostua rehellisyys, inhimillisyys sekä oikeudenmukaisuus.
Kotiseutu-uutiset 9.4.2015