Säännöllisin välein minulle tehdään kysymyksiä muun muassa metsästyksestä ja petopolitiikasta. Keräsin tähän muutamia uusimpia kysymyksiä ja niihin antamiani vastauksia.
Tulisiko mielestäsi ottaa joitakin uusia lajeja metsästettävien lajien listalle? Tulisiko joitakin lajeja rauhoittaa?
Mielestäni uutena lajina metsästettäväksi pitäisi ottaa esim. valkoposkihanhi. Tällä hetkellä (21.9.2014) niitä on Rääkkylän pelloilla noin 100 000 kpl, eikä laji ole muutenkaan millään tavoin uhanalainen. Lajia metsästetään EU:n ulkopuolella. Merimetson metsästystä pitäisi myös vakavasti harkita.
Metsähanhi on tänä vuonna rauhoitettu, mutta senkin rauhoitusta tulee tarkastella vuosi kerrallaan. Tarpeettomia rauhoituksia en hyväksy.
Pitäisikö metsästys luonnonsuojelualueilla pääsääntöisesti sallia ainakin paikallisille asukkaille jos se ei aiheuta haittaa esim harvinaisille kasveille jne.?
Ehdottomasti pitäisi sallia! EU ei edellytä metsästyksen rajoittamista edes Natura-alueilla. Suomessa metsästys on yleensä kielletty luonnonsuojelualueilla, muissa EU-maissa ei. Rajoittamisessa on kyse pelkästään suomalaisesta ratkaisusta. Mielestäni metsästystä ei pitäisi rajoittaa luonnonsuojelualueilla pelkästään rajoittamisen ilosta, vaan tosiasioihin perustuen. Kaikkein järjettömintä on, mikäli luonnonsuojelualueilla ei saa metsästää edes pienpetoja. Ne on rauhoitettu mm. Metsähallituksen perustamilla luonnonsuojelualueilla.
Metsästäjä ei kokemukseni mukaan tuhoa harvinaisia kasveja vaan on parhaita luonnonsuojelijoita kuten kunnon kalamieskin.
Oma näkemyksesi susi-, ilves-, karhu- ja ahmakantojen suuruudesta: enemmän, vähemmän, nykyinen tilanne hyvä, vai alueelliset näkökohdat huomioon paremmin? Pitäisikö metsäpeurakannan leviämistä edistää?
Metsäpeurakannan leviämistä tulisi edistää. Tällä hetkellä kanta on liian pieni. Minä olen nähnyt vain yhden metsäpeuran luonnossa, jäällä Pielisen pohjoisosassa pari vuotta sitten.
Ilves- ja ahmakanta on aika sopiva, mutta vuosittain olisi paikallisesti saatava päättää minkä verran kantaa voi metsästää. Kun karhujahti kestää Pohjois-Karjalassa vain viikon, niin karhuja on silloin liikaa.
Mielestäni tällä hetkellä varsinkin susitilanne on erittäin paha. Susia on liikaa ja se voidaan todeta varmuudella heti kun saamme lumen maahan. Riistakeskukset ovat nykyisin aivan pihalla erityisesti susiasioissa. Riistakeskuksen tulisi toimia aktiivisemmin paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa. Tällä hetkellä paikalliset asukkaat, jotka asuvat susi- ja karhualueilla, eivät pysty vaikuttamaan asioihin. Susi- ja karhukannan hoitosuunnitelma olisi päivitettävä pikimmiten ja siinä on oltava paikalliset asukkaat havaintoineen vahvasti mukana.
EU:n sekaantuminen metsästys- tai kalastuspolitiikkaan aiheuttaa usein enemmän ristiriitoja ja ongelmia, kuin ratkaisee niitä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Suomessa harjoitettava suurpetopolitiikka, jota säädellään EU:sta käsin. Pohjoiskarjalainen metsästäjä tietää varmasti enemmän suurpedoista kuin esim. italialainen kollegansa.
Mielestäni talon pihaan tuleva susi tai karhu pitäisi voida lopettaa ilman viranomaisen lupaa. Suden ja karhun paikka on metsässä, ei lasten leikkipaikoilla.
Viime vaaleissa olit sitä mieltä, että supikoirista pitäisi maksaa tapporahaa, mutta mistä rahat otettaisiin?
Kirjoitin tästä aiheesta viimeksi 16.6.2014 sanomalehti Karjalaiseen. Mielestäni pienpetopyynti on parasta luonnonsuojelutyötä. Rahoittajana tulisi olla mielestäni EU, joka antoi rahaa mm. saimaannorpan suojeluun neljä miljoonaa euroa. Tästä kerroin blogissani 6.6.2013. Tässä on tärkeää huomata kokonaisuus eli luonnon suojeleminen, jolloin rahoitusta on aina mahdollista saada, kun asian vain osaa perustella.
Kerro vähän omasta metsästysharrastuksestasi
Olen harrastanut ammuntaa ja metsästystä enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 1980. Silloin täytin 15 vuotta ja sain ostettua itselleni mustikkarahoilla ensimmäisen aseen. Ase oli tuolloin yksipiippuinen 12 cal Baikal ja maksoin siitä silloin 300 mk. Olen metsästänyt suurpetoja, hirviä, metsäkana- ja vesilintuja sekä pienpetoja. Nykyään metsästän lähinnä pienpetoja sekä pienriistaa. Minulle on saaliin saamisen lisäksi entistä tärkeämpää vain kulkea luonnossa reppuineni ja aseineni. Aika harvoin tulen kuitenkaan metsältä kotiin ilman syötävää.