Seurakunnassamme järjestettiin jouluruoka seurakuntalaisille. Paikalla oli runsaasti seurakuntalaisia kaikista yhteiskuntaluokista. Ruoka oli maittavaa ja muu ohjelma tilaisuuteen sopivaa. Käteltiin ja toivoteltiin toisillemme hyvät joulut!
Paikalla oli myös kaksi laitapuolen kulkijaa, joilla ei ole enää vuoden vaihteen jälkeen asuntoa. He joutuvat nukkumaan ”muiden nurkissa”, kuten he itse sanoivat. Tällaisia henkilöitä on tosi vaikea auttaa ja asuttaa, koska kukaan ei halua moniongelmaisia naapureikseen. Häädöt ja maksamattomat vuokrat estävät myös yleensä asunnon saamisen.
Asunnottomuus ei ole aina henkilön oma valinta. Asunnottomaksi voi joutua, vaikkei olisi itse toiminut mitenkään väärin tai lainvastaisesti. Asunnottomaksi voi joutua esim. avio- tai avoeron myötä. Avioeron jälkeen astuu usein kuvioihin kuningas alkoholi, joka lisää entistä enemmän ongelmia ja vaikeuttaa asunnon saamista. Monesti kuitenkin ajatellaan, että henkilö itse on ajanut itsensä tähän tilanteeseen. Tämä on kuitenkin lyhytnäköinen ajattelutapa ja voi olla vain puoli totuutta!
Yleensä ajatellaan, että ensin pitää hoitaa henkilön päihdeongelma ja sitten vasta hänelle voidaan antaa asunto. Mielestäni se on juuri toisin päin. Jotta päihdeongelmat saadaan hoidettua, pitää henkilön ensin saada asunto jonka vuoksi taistella. Asunnon saamisen jälkeen voidaan aloittaa henkilön kuntouttaminen työelämään.
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena oli, että pitkäaikaisasunnottomuus puolittuisi vuoteen 2011 mennessä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ohjelma ei auta myöskään sellaisia henkilöitä, jotka itsestään johtumattomista syistä joutuvat yllättäen asunnottomiksi.
Kari, pidä meidän puolia – huikkasivat miehet perääni, kun olin ulko-ovella menossa jo muihin tehtäviin. Nuo sanat ohjaavat toimintaani vastaisuudessakin. Ollaan jatkossakin ihminen ihmiselle!
Uusi Suomi 23.12.2011, blogi