Pohjanmaallakin on taisteltu, vaikka se saattaa joskus historiaa tuntemattomalta unohtua. Napue kuuluu pohjalaiseen identiteettiin. Suuren Pohjan sodan viimeisestä kenttätaistelusta eli Napuen taistelusta tuli 19. helmikuuta kuluneeksi 300 vuotta. On hyvä, että saamme muistella tuhansien pelto- ja metsähehtaarien maatalouspitäjä Isonkyrön synkkää ja julmaa menneisyyttä turvallisesti nykyhetkessä.
Historiasta pitää myös aina oppia, muuten teemme samoja virheitä. Napuen taistelussa Kyröjoki värjäytyi verestä punaiseksi, talot ja maat poltettiin ja tuhansia miehiä tapettiin. Naiset ja lapset teljettiin ikkunoiden taakse ja poltettiin armotta elävältä tai vietiin Venäjälle orjiksi. Voidaankin puhua perustellusti pohjalaisten etnisestä puhdistuksesta. Lakeudella väkiluku laski viidenneksen.
Yle Uutiset 20.1.2014 muistuttaa, että Ruotsin valtakunta ei antanut tuolloin tarvittavaa apua viimeisessä yrityksessä pysäyttää venäläisten armeijan eteneminen Suomessa. Ruotsin vähäisen tuen vuoksi Napuen taistelut käytiin paikallisten, huonosti varustautuneiden joukkojen varassa, mihin joutui osallistumaan myös tavalliset talonpojat. Sodan hävitys ja sen jälkeiset vuodet olivat jatkuvaa taistelua huonoissa elinoloissa. Monen elämä jäi lyhyeksi.
Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja Viljanmaa toteaa kolumnissaan 16.2, että Isossakyrössä vuonna 1714 kylvettiin samalla siemen “ryssävihalle”. Viha jäi elämään Pohjanmaalle vuosisadoiksi. Vielä pahemmin pohjalaisessa arjessa näyttäytyy kuitenkin katkeruus ruotsalaisia kohtaan. Tämä nostattaa vielä tänäkin päivänä pahoja ristiriitoja erilaisia etuuksia vaadittaessa.
Napuen taistelu on edelleen syvällä pohjalaisissa jälkipolvissa. Vastakkainasettelu ruotsin- ja suomenkielisten välillä näkyy nykyaikana poliittisessa päätöksenteossa. Päätoimittaja Viljanmaan sanoja lainatakseni, vaikeimmista asioista eteenpäin pääseminen edellyttää historian läpikäymistä, jotta yhteiskunta voi yhdessä jatkaa elämää.
Ehkä tällaiset taistelut ovat myös sellaisia, jotka muistuvat mieleen, kun taistelemme ruotsalaisia tai venäläisiä vastaan esim. jääkiekossa. Mikä sen hienompaa kuin voittaa heidät rehellisessä kilvassa. Vai tuntuuko kanadalaisten tai tsekkien voittaminen samalta? Minusta ei.
Sota ei rakenna tulevaa, ainoastaan sovinto. Oma 1918 vapaussotamme sekä talvi-, jatko- ja lapinsota käyvät hyvästä esimerkistä, kuinka vaikeimmistakin asioista päästään eteenpäin.
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/mita-merkitsee-napue-2014-1.1556917