Pohjois-Karjalan poliisin 6.9.2013 facebook-päivitys tuo esiin vakavan ongelman; ”Henkirikoksissa ja vakavaa väkivaltaa sisältävissä tapauksissa on usein samoja piirteitä ja yhtäläisyyksiä”.
Avioero on vaikea asia jokaiselle osapuolelle. Monelle miehelle ero on ylitsepääsemätön asia, koska hän ”menettää” myös lapsensa. Lääkkeeksi löytyy liian usein kuningas alkoholi, joka on vain viisasten juoma. Muille se tuottaa ongelmia. Tilastojen mukaan suurin osa väkivaltarikoksista tehdään humalassa ja tekijänä on yleensä mies. Monesti hän on yksin asuva, eronnut mies.
Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa keskeisin turvallisuuden uhka on syrjäytyminen, joten sen ehkäisy on meidän jokaisen turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää. Miehen syrjäytyminen katsotaan usein hänen omaksi syykseen. Kun miehelle sanotaan, että sinäkään et osaa kuin juoda, niin monesti hänen juominen vain kiihtyy. Senhän mies kuulemma osaa hyvin. Mustamaalaamisen sijaan hänestä tulisi olla huolissaan ja pitäisi keskittyä enemmän hänen olosuhteiden parantamiseen. Pitäisi löytää myös vastaus siihen, miksi hän juo.
Minulla on tiedossa lukemattomia esimerkkejä miehistä, jotka ovat syrjäytyneet avioeron jälkeen. Vaikka parisuhteessa korostetaan, että lasten kasvatus ja kotityöt kuuluvat tasavertaisesti kummallekin puolisolle, niin eron jälkeen lapset kuuluvat pääsääntöisesti edelleen äidille. Yksinhuoltajista vain hieman yli kymmenys on miehiä. Miksi?
Huoltajuuskiistoissa isä tulee nostaa samalle viivalle äidin kanssa. Usein määrätty yhteishuoltajuus tarkoittaa käytännössä sitä, että lapset ovat äidillä ja isä saa tavata heitä viikonloppuisin. Usein mieheltä riistetään eron jälkeen oikeus vanhemmuuteen ja hän joutuu taistelemaan jopa omien lastensa tapaamisoikeudesta. Lähivanhemman tehtävähän on tukea etävanhempaa, eikä vieraannuttaa lasta vanhemmastaan. En ole työssäni poliisina tavannut yhtäkään niin pahaa miestä, ettei hän voisi käsiraudoissa valvotusti tavataan lastaan. Toki tässäkin on muistettava aina lapsen etu, mutta miehen oikeuksiakaan ei saa polkea.
Syrjäytymisen syvenemiseen ja ongelmien kasautumiseen tulee puuttua tehokkaasti jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Sosiaali- ja terveyshuollossa ja asuntojonoissakin tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksinäisten miesten tilanteeseen. Meillä jokaisella on vastuu lähimmäisestämme, olipa hän lapsi, nainen tai mies. Se ei tarkoita kyttäämistä, vaan vastuunottoa. Kaveria ei saa jättää yksin!
Kari Kulmala (ps)
ylikonstaapeli
Rääkkylä
Sanomalehti Karjalainen 11.9.2013